Videopeleihin perustuvat elokuvat ovat harvoin olleen erityisen menestyksekkäitä tekeleitä, ja yleensä ne tyssäävätkin jo ensimmäisen osan huonoon menestykseen. Esimerkiksi sellaiset mestariteokset kuin Street Fighter: The Movie, Hitman ja Prince of Persia ovat kaikki jääneet jatko-osaa vailla, vaikka nykyinen Hollywood-teollisuus hyvin pitkälti tuotteistamiseen perustuukin. Brittiohjaaja Paul W.S. Anderson onnistui jo vuonna 1995 hieman rikkomaan tätä kaavaa, kun hänen ohjaamansa Mortal Kombat menestyi lippuluukuilla ennakko-odotusten vastaisesti. Sarja kuitenkin vajosi unohduksiin valkokankailla heikosti menestyneen jatko-osan myötä. Anderson palasi videopelielokuviin vuonna 2002, jolloin saksalaistuotanto Resident Evil julkaistiin valkokankaille. Elokuva menestyi kohtuullisen hyvin pienen budjetin elokuvaksi, ja jatko-osia ryhdyttiin parin vuoden päästä tehtailemaan.
Tammikuussa 2017 julkaistu Resident Evil: The Final Chapter on jo sarjan kuudes, ja nimensäkin puolesta viimeinen osa. Elokuvia sarjaan on tehty enemmän tai vähemmän tasaisin väliajoin lisää, ja ne ovat yhtä poikkeusta lukuun ottamatta menestyneet aina paremmin kuin sarjan edellinen osa. Elokuvia on kuitenkin tehty "yksi kerrallaan" -periaatteella, joten sopimukset näyttelijöiden kanssa on tehty vain yhteen osaan kulloinkin. Tämä johtaa väistämättä siihen, että edellisessä elokuvassa cliffhangeriin jääneet hahmot eivät edes esiinny seuraavassa elokuvassa päähenkilö Alicea esittävää Milla Jovovichia lukuun ottamatta.
Näin käy myös tässä elokuvassa. Elokuvan alussa kaikki muut edellisen elokuvan loppukohtauksessa mukana olleet hahmot ovat menehtyneet, kun petturiksi paljastunut Albert Wesker on keskittänyt yhtiönsä hyökkäyksen Washingtoniin. Ainoastaan Alice selvisi tästä keskityksestä, ja yllättäen saakin tietoonsa kuinka koko maailman kuolleet zombeiksi muuttaneeseen T-virukseen onkin olemassa rohto. Rohto löytyy Umbrella-yhtiön maanalaisesta Pesästä, jossa ensimmäinen elokuva aikanaan tapahtui. Alice lähtee paluumatkalle tekemään työtä käskettyä.
Anderson osoittaa jälleen kykynsä toimintaohjaajana elokuva lukuisissa toimintakohtauksissa. Elokuvassa tapahtuu lähes jatkuvasti jotain, eikä hiljentymiselle juuri aikaa anneta. Pikatoiminnasta, ja salamaleikkauksista huolimatta 3D toimii hyvin, eikä tapahtumat juuri jää epäselviksi katsojalle. Jännitys on rakennettu mielenkiintoisesti, jolloin et voi koskaan tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu. Ihmisiä kuolee mitä mielikuvituksellisemmin jatkuvasti erilaisiin ansoihin tai zombien kynsiin. Valitettavasti hahmoista ei juuri välitä, koska heitä ei tehdä katsojalle tutuksi mitenkään. Elokuvassa on useita hahmoja, joiden nimiä ei edes mainita, ennen kuin kuolema heidät korjaa. Ja kuolemahan korjaa, sillä vain muutama hahmo selviää elokuvan lopussa hengissä.
Erityisesti hahmojen etäisyys jäi paikoitellen vaivaamaan, kun en tuntenut heitä lainkaan kun kuolema jo heidät korjasi. Huomasin nopeasti, että on paras vain kytkeä aivot pois päältä ja nauttia elokuvan tuomasta jännityksestä. Tämän huomattuani nautin elokuvasta huomattavasti enemmän.
Kahteen aikaisempaan Resident Evil –elokuvaan musiikin tehnyt Tomandandy-parivaljakko on saanut siirtyä Paul Haslingerin tieltä. Haslinger on aiemmin tehnyt musiikkia Andersonin elokuviin Death Race ja Kolme muskettisoturia, joten ilmeisimmin ohjaaja on tiennyt säveltäjän taidot tähän elokuvaan sopivaksi. Eeppiset teemat sopivatkin oikein hyvin niin jännityskohtauksiin, kuin maailmanlopun tunnelmiin, ja luovat hyvän kuvan edessä häämöttävästä lopusta.
Tämä on epäilemättä Alice-saagan päätös. Vaikka Milla Jovovich onkin edelleen toimintatähtenä teräkunnossa, en lainkaan epäile etteikö ikä ja äitiys ole vaikuttaneet siihen, ettei hän enää halua samanlaisia toimintasarjoja tehdä. Anderson sen sijaan näyttää pysyttelevät videopelielokuvien parissa, sillä hänen seuraava elokuvansa on Resident Evilin tapaan Capcomin omistama sarja Monster Hunter. Tuottajaportaan mukaan myös Resident Evil –sarja jatkuu, mitä suurimmalla todennäköisyydellä koko sarja aloitetaan modernisti uudelleen, mikä onkin tämän elokuvan loppupäätöksen myötä ainoa oikea vaihtoehto.
