Joskus harvoin elämässä tulee eteen kappale, joka kerta kaikkiaan pysäyttää paikoilleen, kunnes kappale loppuu. Täydellistä kappaletta tuskin onkaan olemassa, mutta tällaisen tunneryöpyn aiheuttavasta kappaleesta voitaneen puhua miltei virheettömänä. Kokonaisen levyn osuminen vastaavaan kategoriaan vaatii jo enemmän, sillä usein täydellisyyttä hipovan kokonaisuudenkin onnistuu pilaamaan yksikin epäonnistunut kappale. Omalle kohdalleni näitä "täydellisiä" levyjä, joissa ei siis ole yhtään huonoa kappaletta, on osunut kaiken kaikkiaan kaksi. Tässä niistä ensimmäinen.
Muistan ostaneeni Varieteen ensimmäisen kerran Tampereelta Epe's Music Shopista ehkä vuonna 2004. Olin tuolloin jo Yön fani, vaikken kovin montaa levyä vielä omistanutkaan. Syksyllä 2003 järjestetty Yhden Yön Tarinoita -kiertue vakuutti minua levyn sisällöstä, ja intoa riitti, kun ensimmäisen kerran levyn omaan mankkaani soimaan pistin. Juuri sitä hetkeä en enää muista, mutta kuuntelen levyä edelleen aika ajoin, joskin mieluummin vinyylilevyltä.
Varietee on siis Yön debyyttialbumi, julkaisu vuonna 1983. Silloin en ollut edes syntynyt, joten voin vain kuvitella millaisen myllerryksen levy aikanaan sai. Eikä mikään ihme, sillä levy on täynnä toinen toistaan parempia rock-kappaleita. Rock-musiikiksi levyn voi mieltää, joillain tasoilla jopa punkiksi, mutta levyltä löytyy myös paljon iskelmällisiä piirteitä, suomalaiseen melankoliaan sulavasti sulautettuna.
Levyn avausraita, Pieni ihminen suuressa maailmassa, alkaa lyhyellä urkusoololla, joka oikeastaan jo itsessään esittelee levyn. Uruissa soi haikeus, mutta samalla myös nuoruuden into ja palava voima, jollaiselta vain sydämellä soitettu musiikki voi kuulostaa. Se on siis täydellinen avausraita, ja sopii keikoillekin hyvin aloitusbiisiksi. Levyltä löytyy muutama muukin haikeaa rock-kappaletta, jossa urut soittavat tärkeät sävelet, kuten B-puolen aloittava Vain varjot häntä seuraa, sekä Vain varjot häntä seuraa, joka on kolmas kappale menetetystä rakkaudesta kertovien kappaleiden sarjassa. Ennen ko. kappaletta levyllä soivat singeksikin lohkaistu Särkynyt enkeli, sekä levyn nimibiisi Yhden illan varietee. Kutsun tätä kolmikkoa nimellä Särkyneen Rakkauden Trilogia.
Palataanpa hetkeksi A-puolelle. Sieltä löytyvät levyn rokahtavimmat kappaleet, kuten Ei voi elää rakkaudesta, Pro Patricia ja ensisingle Likaiset Legendat I. Näissä kappaleissa kitarointi on etunenässä, eikä soundi ole aivan yhtä Yömäinen, kuin koskettimilla varustetuissa kappaleissa. A-puolen ainoa rauhoittumishetki on levyn kolmas kappale, En saanut sua pilviin. Levyn päättävä Likaiset Lehendat II, sekä Päivänsäde ja Menninkäinen ovat sen puolen muitten kappaleiden tapaan kitaravoittoisia ralleja.
Levyn päättävät jokseenkin samanhenkiset Rakkauden symbioosi ja Älä odota minua silloin, jotka voisivat yhtä hyvin olla esiosa ja jatko-osa toisillee, näihin on helppo kuvitella samat päähahmot tunteiden molemmille puolille.
Koko levy on Päivänsäde ja Menninkäinen -kappaletta lukuun ottamatta kokonaisuudessaa Jussi Hakulisen käsialaa. Yhtyeen päävokalisti Olli Lindholm hoitaa laulun suurimmaksi osaksi, kaksi kappaletta on Hakulisen laulamia. Toki levyltä kuuluu, että soittajat ovat ensimmäistä levyä tekemässä, mutta jälki on kuitenkin ammattimaista, eikä soundeistakaan juuri moitittavaa löydy. Itselleni kappaleiden sanoitukset ovat erityisesti ne tärkeimmät, ja veikkaan, että niin on monelle muullekin.
Sen lisäksi, että Varieteelta ei löydy yhtäkään huonoa kappaletta, se myös kestää aikaa hyvin. Vaikka juuri tuollaista soundia ei tänä päivänä enää tehdä, se ei kuulosta lainkaan vanhentuneelta. Päin vastoin, levy kuulostaa yllättävän tuoreelta vielä edelleenkin. On harmi, että kyseinen orkesteri on nykyään niin monelle kirosana, koska tästä levystä voisi varmasti jokainen muusikko ottaa oppia, miten tehdään yhtenäinen levy, jossa jokainen kappale on osa yhtenäistä koneista, jota ilman kone ei jaksa puksuttaa maaliviivan yli. Varsinkin jo löydätte levystä vinyyliversion, älkää jättäkö tätä suomirockin klassikkolevyä välistä. Sen kuuntelu, on jokaisen sekunnin arvoinen.
Olli Lindholm - Laulu
Jussi Hakulinen Koskettimet
Jani Viitanen - Kitara
Juha Rauäng - Basso
Veikko Lehtiranta - Rummut
Tuotanto: Mika Sundqvist & Yö
